Kello on vasta hieman yli kahdentoista ja mulla on kaamea nälkä. Eilen illalla alkoi kakkospäivän vietto jo mutta huomiseen aamuun pitäs mennä kuiteskii. Aamulla kun kaikki oltii kotona niin oli pakko kahvin kans ottaa yks näkkileipä margariinillä ja kurkulla. 

Mies on tummulla ollut nyt jokusen tunnin ja soitti et kun käytti tummua kaupas et se ostaa lihaa meillekin etten kuulemma kauheasti söisi et hän paistaa joo aivan oikein paistaa sen sitten ku tulee...et sillattis sitten...

Ulkona muuten oli yöllä satanu lunta ja aamullakin sitä vielä tuli ja yhden asteen verran pakkastakin. Likka innoissaan hyvä kun aamupalaa malttoi syödä kun ulos jo kova kiirus. Hyvä et joku, mulle se kertoi vain sen mikä aika on ja mua ei nappaa. Se huonosti nukuttuun yöhön (ettei olisi täysikuun aikaa). No jokatapauksessa vintin siivousta aloittanut jonkun verran. Nytkin istuksin vintin sohvalla. Mulla meinaa sydänkin pomppia omiaan. Ei ookaan aikoihin tätä tunnetta ollu.

Aamulla tuumannu ylös jaksaa. Mies kuitenkin ihanasti minut yllätti niin oli ihana herää. Ainakin näiden vuosien jälkeen se sujuu niin mahdottoman hyvin ja meillä nyt alkanut vaan enempi ja enempi, liekkö joku uusi kuherrusaika tullut tai jotain. Tiedä mitä menoa olisi jos ei olisi lapsia. Tämän voimalla jaksan jotenkin tämänkin päivän kun koskaan ei voi tietää mitäs ihanaa illalla/yöllä/aamulla onkaan.

Niin ja sunnuntaina syntyi ystävälle tyttövauvakin jonka kummeiksi meitä pyydetty. Voi ihanaa. Kun toinen niin suloinen ja pieni. Ihana ihailla muiden vauvoja ja kenties joskus hoitaakin mut ehei, ei enään sitä rumbaa itselle. Nämä riittää. Muutenkin jokatoinen raskaus ns. onnistuu. Eka kun meni rv16 kesken olisi ollut poika muutekseen. Ja si tuli poika ja siitä 11kk päästä taas poika joka menehtyi 3,5kk ikäisenä, kätky. sitten jokuvuosi eteenpäin ja synty tuo tyttö....

Mutta nyt takaisin siivouksn pariin.