Niin siinä sitten kävi, että pitsaperjantai lasten toivomuksesta ja miehenkin. Enkä minä sitä vastaan laittamaan. Onneksi osasin tällä  kertaa syödä sopivasti enkä ähkyyn asti kuten usein on tapana. Tein sen osittain ruispohjaankin. Täytteenä oli jauhelihaa,pekonia, herkkusieniä sekä ananasta. Ruokajuomana oli vesi. Aamulla söin kaksi näkkileivän siivua margariiniä sipaisu, kurkkua ja paprikaa päällä sekä teetä maidolla.

Raha tällä hetkellä aika tiukalla. Pakko toivoa että ensiviikolla tulee se raha joka on sovittu kyllä et tulee, et päästää sinne reisuun, tai kaikki muut on hankittu kyl mut se käyttöraha on se ongelma. Ois kiva ostaakin jotain.

Se vintin siivous jäi eilen kesken (kuten koko muunkin kämpän). Sain kuin sainkin valjastettua koko perheen apuhommiin. Ei sitten menny kaikki kutsen strömsössä. Ja syy on minä ja minun pinna ja väsymys kun en ole nyt kolmeen yöhön vai onko peräti neljä yötä kun saanut kunnolla nukutuksi. No kun sain hieman ulos niin kyl se si siitä. Syykin ihan taas mitätön ja tein itsestäni niin kerran taas pöljän pellen ja narrin, niin jotta ihan hävettää. Saatiin kuin saatiinkin vintti kondikseen. Vielä ois alakerta. Lasten lelutkin saatiin mentyä pitkästä aikaa läpi. Tai siis kerran vuodessa vähintään yritetty tehdä ja usein jää joulukuulle. Mutta nyt on se pois sieltä ns. jouluhommista jo :)

Huomaa kyllä et jääny viimeaikoina niin astia kuin pyykkihommatkin rästille kun saanu kumpaakin konetta olla laittamassa tiuhaan. Pyykkiä meni eilen 6 koneellista ja tänäänkin neljä ja vielä on vaikka kuinka. Ja aina vaan tulee lisää ja lisää. Tiedä miten sitä muka taas tuleekin.

Löysin komerosta kuvankin jossa olen tyyliin 19vee tai jotain sinne päin. Hitto siitä se ahdistus alkoikin. Mieskin sanoi että oishan se tietty hienoa jos oisin yhtä hoikka tai ainakin melkein. No joo vaikka saisin painoni alas jää roikkua kuitenkin. Ja nyt tuli sekin selville että niin kyllä se vaikka sanookin ja kehuukin mua niin kuitenkin haluaisi minun olevan erimuotoinen. No kuinkas sitten kävikään. Taas pääsi jumalaton itku.

Tiedänhän mä sen ja olenkin aina sanonu et pitää puhua suoraan eikä  mieliksi. Mutta kirpaisee kyllä niin perkeleesti kuitenkin se totuus. Kun voisi olla joku jolla saisi painon nopsempaa pois. Ei sellaista kuitenkaan ole. Jos vuoden päästä tähän aikaa olisi 20kiloa pois. Tietty 30kiloa ois kivempi mutta 20 on kai kuitenkin realistisempi. Eli parivuotta ni si vois heilahtaa alle sadan mittari vasta... tuskaista. Ja se nahka määrä mikä jää roikkuun voi tavaton.

No nyt sillo yks päivä viimeviikolla ku kävin lääkärissä hakeen lähetettä niin joulukuun puolivälissä tuli polille aika. Toivoa että siellä ei tuu estettä toimenpiteelle ja sit ku se menee jonoon niin senhän pitäs se max 6kk olla joten juhannukseen mennessä ois si sekin tehty. Toisaalta ois jees jos ne käskis pudottaa painoa niin ois sellainen motivaattori siinäkin.

Nyt lapsille iltapalaa ja itsekin nukkumaan jos nyt sitten taaskaan saa nukuttua. Se jää nähtäväksi oliko miehen puheet puheita ja ei hän jaksakaan vai miten menee. Tosin mullakin fiilis vielä hieman hukassa nyt kun kriittinen kausi menossa muutenkin. No haluja mul kyl aina toisaalta siihen ei paljon tartte sytyttämiseen.

palaillaan, otan itsekin taas pienen palan pitsaa iltapalaksi...