Pitkästä aikaa. On ollut kaikenlaista, pikaisista saunareissuista aina einomyrskyn aiheuttamiin lisätekemisiin. Kaikista pahin tapahtui kuitenkin tänään. Eilen oltiin likan kans vikalla neuvolakäynnillä ja kuten miltei aina niin taas oli vaihtunut terveydenhoitaja sinne. Eilen olisi jo pitänyt arvata mitä se menee tekemään. Kun kuultiin et on nipo joka asiasta. Liekö se et on nuoren oloinen niin ei tajua oikeaa elämää vai mikä. Kultalusikka suussa (perseessä) syntynyt tai jotain.

Tänään työkuntoukseen tuli puheli sitten tältä th:lta. Sanoi että hän huolissaan jaksamisesta ja teki siksi lastensuojeluilmoituksen meistä. Sanoi ettei hän olisi tarvinnut soittaa tätä kertoakseen meille. Sanoin että tiedän. Sanoin myös että se ei auta nyt meitä yhtään. Meillä on asiat lähteny rullaamaan. Ja tuskin siivousapuun vaikuttaa sillä tilanne on jopa parempi nyt kuin silloin kun se 4 tuntia kaksi kertaa kuussa meiltä lopetettiin. Kertoi soittaneensa asiasta henkilölle se. Sanoin että kiitos tiedosta ja että soitampa sinne seuraavaksi, kiitos ja hei.

Sinne soitin. Ihmiselle joka tietää historiamme paremmin paljon paljon paremmin. Noh hän kertoi et oli myös jostain vaatteista kyse. No joo kun likan laittaa aamulla mies ja mies joka isänsä asunut maalla sen si tietää. Ei ollu sukkahousuja, eripari sukat, polveen päivän aikana tullu pieni reikä, ei alupaitaa ja paita muutoin hieman jo niukka päälle.

Pelkään myös pahoin että kyse on myös harrastuksen puutteesta kun kysyi asiasta ja sanoin ettei ole nyt. Jotta ongelmana kellonajat ja välimatkat. Sekä että neiti osaa olla niin vilkas ja malttamaton isommissa ryhmissä että menee sekaisin koko ryhmän harjoittelu/toiminta.  No kyllä tuon ikäisellä harrastus pitää olla sanoi th.

Ja kenties vielä yksi asia se et kun hän kysyi  onko meil perhekavereita joiden kanssa kyläillään jotta lapsella olisi vapaa-ajallakin kavereita. Sanoin ettei tahdo olla. Ja vaikka me käytäs niin meille ei koskaan tulla ja myöskin aikataulut ei mene yksiin. Tämäkään ei th:lle käyny. Kaikilla pitäs olla.

Juu ja pojan sijotuksesta puhetta niin tuskin uskon et asia on omasta tahdosta. Ja samassa yhteydessä kerroin et meil myös sitä kautta on perhetyötä kokoajan. Poika käy kotilomilla säännöllisesti ja tyttö tukiviikonlopuilla siellä. Ja että vasta oli tytön asioissa palaveriä lastenpsykiatrianpolilla ja sieltäkin perhetyötä tarjottiin mutta se et meillä ramppaa kokoajan väkeä. 

Mua niin nyt risoo, siis risoi töissä en saanu juuri mitään aikaiseksi tärinältäni, en koe tehneeni mitään väärää, lapsiani en ole kaltoinkohdellut vaan nimenomaan yrittänyt hankkia heille tarvittavan avun silläkin uhalla et alussa oli ongelmia. Mutta nyt asiat on menneet ja rullanneet tosi hienosti. Enkö saa ikinä huokaista ja nauttia hyvistä hetkistä, aina pätkästään lisää jaskaa niskaan. Niin rassaa ny tää. Juuri sain uneni kuntoon ja nousin suht normaaliin tilaan niin normaaliin kuin vain voin olla.

Noh, tuon puhelun lopputulema oli kuitenkin että tämä ihminen sanoi että soittelee uudemmasti keskiviikkona sitten ja että hän ei voi mitään asialle kun ilmoituksen voi tehdä kukahyväänsä. Mutta sanoi että katsotaan miten sitten edetään kun saavat viralliset paperit asiasta tehtyä. Tapaaminen tulee sen minä tiedän. Aina tullut. Ei oo eka kerta kun tätä tehdään meistä. Me kuitenkin olemme lastensuojelun asiakkaita jo ja siellä kaikki tiedot on.

Ei ne pysty raha-asioihin auttamaan. Tilanne on mikä on. Ja just nimenomaan kaikki ylimääräiset palaver päivät tuo tappiota ja minun terapiatyöstäkään tuu korvauksia vaan ne päivätkin menee tappiona.

No nyt on pakko keskittyä taas muuhunkin. Poika on kotilomalla, nyt mennä ruanlaittoon ja sitten illasta vielä kylälle joulunavajaisiin pukkia lasten kanssa moikkaan. Koitan ny klaaraa tän viikendin jotenkin. Mulla oli muutakin kerrottavaa tänne mutta nyt ei pysty keskittyyn sen kertomiseen. Kerron kun ensin saan rauhoitettua itseni ja tilanteen.