Niin siinä sitten kävi ei menty metkoon sitten. Mä romahdin aika rankalla kädellä. Lapsetkin säikähti varmaan. Ja nyt mua hävettää. Isäntäkin on ihan loppu jo minuun ja ymmärrän sen. Ei se voi jaksaa mua enää kauaa. Lasten takia ja niiden ongelmien takia ehkä ollaan tässä. 12 vuotta ni viimeinenkin lapsi on aikuisikäinen aikaisemminkin voi tapahtua mitä vaan. Väittää tuo mua rakastavansa jne. Mutta ei se rakkauskaan ihan kaikkea kestä. Se ei vaan voi kestää. Mä oon liian itsekäs liian laiska. Vaadin liikaa muilta. Olenkohan narsisti?

Käytiin sitten kaupungissa ostamassa raketteja ja viikonloppuruokaa. Kohta pitäisi mennä varmaan tekeen taas jotain. Tässä BB:tä tuijottanut jo toistatuntia. Likkaki puolentunnin sisällä kotona. Mies meni tekeen puita ja lupasi sitten paistaa pihvejä. Mietin et jaksaisko lenkille. Alkaa taas muuten paino nousta. 

Naama on rupia ja näppylää täysi kun ei vaan kertakaikkiaan saa nukuttua kunnolla ja stressi yms. ja si meen viel niit repiinki ni hohhoijaa sanon minä. Sain mää sentään pyykkikoneen päälle. Ja saunaan laitan valkian niin päästään ajois saunaan tänään. Toisaalta tekis mieli pyörälenkille mutta toi tuuli on aika kova ja mun pyörä on ihan sieltä ja syvältä.