Kyllä on ollut niin paljon kaikkea ettei vaan kertakaikkiaan oo jaksanu kirjoitella. Tässä kuitenkin jos koittaisi taas aloitella.

11.8 kirjoitettua

Maanantaita kaikille. Se on sitten arkien arki jälleen alkanut. Säde aloitti koulutiensä. Reippaasti lähti vaikka yö olikin tosi vaikea sillä tietysti jännitti. Annettiin lupa tulla alakertaan nukkumaan jos saisi siten edes hieman paremmin nukutuksi. Säteellähän on nyt aloitettu kesän aikana adhd lääkitys ja perjantaina asian tiimoilta onkin lääkärikäynti että ilmeisemmin nostamme annostusta siihen joka pitäisi olla. Toivotaan että tämä auttaisi. Nyt syksyn aikana ilmeisemmin tulossa aikoja jonkinlaiseen terapiaankin se mitä ja minkälaista tulee olemaan emme vielä tiedä. Säde aloitti siis pienluokassa ja näin ollen koulumatka on hieman pidempi vielä mitä olisi jos olisi kirkonkylän koululle mennyt. On siis taksi kyyti mennen tullen.

Ottolla on aina vain kovin vaikeaa. Otto ei asu enään kotona. Vaan on ollut pakko luovuttaa ja on perhekodissa pyynnöstämme sijoituksessa. Oikeaa kunnon syytä ei ole vieläkään löytynyt ja koulunkäynti on vaikeaa. On käynyt kakkosluokan uudelleen ja osan aikaa koulussa ja osan aikaa perhekodissa opiskellut. On ollut myös oulussa kriisijaksolla ja kaikkea. On pariakin lääkettä kokeiltu mutta ei oo toiminut odotetulla tavalla. Nyt poika aloitti uuden tutkinta jakson lastenpsykiatrisella osastolla ja siellä miettivät uutta lääkettä. Käy kotilomilla viikonloppuisin noin kerran kuussa joskus kahdestikin kesällä puolestaan oli viikon jaksojakin kotona.

Mies on nyt puolestaan pätkätöissä lähinnä siis kausiluontoisia töitä ja viimetalven oli kortistossa. Eli tiukkaa on aina vain. Itse oon eläkkeellä tai siis kuntoutuseläkkeellä. Olen ns. kuntoutuspaikassa kyllä mutta nyt kolmatta kuukautta sairaslomalla.

Tälläistä tähän alkuun. Eiköhän tää tästä taas sitten lähde eteneen...

15.8 kirjoitettu

En oo oikein jaksanut olla netissä. Lähinna naamakirjassa ja välillä sieltäkin pois ja välillä huonoina kausina ottanu kaikki kaveritkin listalta pois yms. Oon siis tosiaan ollu todella syvällä ja tuntuu et se vain vetää mua sinne enkä tahdo päästä millään ylös..

Juu se ois perjantai ja Säteen ensimmäinen kouluviikko kohta takana. Tänään hän ei tulekaan taksilla kotiin vaan menemme hakemaan muutoin emme ehdi hänen lääkäriin. Jossa katsotaan ja jutellaan nostetaanko adhd lääkettä siihen oikeaan annostukseen vai mitä tehdään. Tämän jälkeen lähdemmekin ajelemaan Forssaan sillä toinen pikkusiskoistani täytti eilen virallisesti 18.v ja huomenna on sitten bileet.

Nämä bileet ei olekaan ihan tavalliset sillä pukukoodina on joku hahmo. Minä olen Kikka, mieheni on Uuno ja lapset on sitten Peppi ja Eemeli. Sunnuntaina tullaan takaisin sillä on Oton palautus osastolle.

Näillä näkymin osastolla on viimeinen viikko sillä ensiviikon perjantaina on palaveri ja olivat siellä olleet sitä mieltä että ei kokeilla vielä mitään lääkkeitä eli näin ollen hän palautuu perhekotiin takaisin. Jotenkin mulla on jo tutinaa punteissa ja karvat valmiiksi pystyssä et tästä tulee heille todella hankala syksy. Mutta näillä mennään.

Mä oon tosi väsynyt. Siis niin luoja vieköön. Ei auta ei lääkkeetkään. Nukkuminen on surkiaa ja pitäisi jaksaa tehdä yhtä jos toista. Nyt vielä astiakone päälle ja loppupakkaus ja kanniskella ne autoon. Miehellä on tuolla savusaunaprojekti ja siinä kattohommat menossa tärkiä saada katto päälle että pysyy kuivana kun voi olla et sitten ensivuonna jatkuu hommat jos ei perunannoston jälkeen oo rakennuskelejä.
 

19.8 kirjoitettu

Todellakin perjantaina lähdettiin iltapäivästä. Haettiin Säde koululta ja mentiin Säteen lääkärikäynnille ja annostusta ei nostettu vielä. Siinä on varaa nostaa kyllä jos alkaa sille näyttää. Ainakin toistaiseksi tämä medikinetti Säteelle sopisi mutta katsotaan nyt kun koulu kunnolla päässy vauhtiin.

Menomatka forssaan meni ihan hyvin. Mutta mutta taisi olla vain tyyntä myrskyn edellä. Oltiin mun äidinäidillä yötä. Meitä odottikin siellä saunakin kun mentiin. Ihanaa. Lauantai aamuna sitten autettiin äitiä viimeisteleen juhlia ja mentiin juhalapaikallekin ajoissa. Tosiaan mieheni oli pukeutunut uunoksi ja minä kikaksi lapset oli eemeli ja peppi. Pari tuntia itse juhlia meni tosi hyvin kunnes oton kohdalla tuli äkillinen raivo aivan puun takaa. Oltiin paikalla muttei osattu ennakoida. Ja kaikki vain siitä kun toinen hieman koski lippikseen ja samantien oli nyrkit pystyssä. Onnekseni isä oli kotona ja vietiin otto sinne. Tosin piti sitten tehdä uusi reissu kun sielläkin vaikeuksia. Lopulta saimme jäämään yöksi sinne kaikkien ja oton omankin turvallisuuden kannalta. Me olimme juhlapaikalla yötä ja loppu juhlista sujuikin hienosti. Tosin vaikea kuvitella että toinen siskoistani on nyt täysi-ikäinen.

Sunnuntaina haimme Oton ja lähdimme ajeleen kohti kotia. Tosin se matka oli kyllä aivan yhtä tuskaa. Otto kävi vieläkin ihan muissa malmoissa. Uhkasi kaikenlaisilla ja nyrkit oli kokoajan melkein lyömässä ihan pikkujutuistakin. Otto jätettiin osastolle ja siellä kerroimme tilanteen ja maanantaina soitimme myös perhekotiin tilannetiodetta. Nyt alunperin kun meinasivat ettei mitää lääkitystä niin no nyt sitten on siellä ensiviikonkin ja huomenna alkaa lääkitys joka mielestäni on edelleenkin väärää lajia mutta jospa ne sen sitten totetavat myöhemmin.

Eilinen maanantai meni siis soitellessa puolin ja toisin sinne ja tänne ja mun uneni vaan huononee.Oon ollu aivan maassa en oo saanu mitään aikaiseksi. käyny ulkona istuksiin keskellä yötä kun ei jaksa pyöriä sängyssäkään ettei toinen herää siihen.

Tänään onkin sitten ollut laiska päivä mitä nyt Sädettä käytin kuviskerhossa joka alkoi tänään tuolla kirkonkylällä ja siitä mentiin kaupunkiin Oton luona käymään. Huomenna puolestaan odottaa psygologi käynti ja iltapäivästä sitten tapaamaan Säteen opettajaa.

Ai niin. Tilasin sitten bb:n 24/7 jotta olisi jotainkaan piristystä...´vaikka epäilen et pahentaa oloa kuiteskii lisää....