Tämä päivä ollut aikamoinen päivä ja ihan vielä edes loppu. Aamu alkoi aikaisin ja vein ensin miehen töihin koska tarvitsin auton. Ehdin hetken olla kotona mutta sekin meni lähinnä asioita hoidellen. Eli pojan asioissa soittelin osastolle, perhekotiin ja sosialityöntekijälle. Tilanne on nyt aivan auki ja kukaan ei oikein tiedä miten pitäisi edetä. Tilanne on todella vaikea kaikille. Viikonlopuksi on samalla systeemillä järjestetty pojalle paikka osastolle vaikka lastenpuoli viikonloppuisin onkin normaalisti kiinni ja toivoa sopii et saavat jonkun tolkun ensiviikolle ja palaveri aikaakin jotta tiedettäs voiko nykyisessä perhekodissa enään jatkaa eli saadaanko sinne pojalle työntekijä vai haetaanko uutta perhekotia ja se onkin mistä ja kuinka kaukaa. Huomenissa lupasi osastolta pojan omahoitaja soitella et mitä se lääkäri on nyt mieltä. Kun osastolla ei oo niitä samoja samassa mittakaavassa näkynyt kuin kotona ja perhekodissa. Ja siellä toistaiseksi koulukin sujunut. 

Myös Säteen opettaja soitti jotta palaveriä pukkas ensiviikolle. Jotain lieviä ongelmia siellä. Oma lääkäri soitti kysyäksään niistä unilääkeasioista ja laittoi mun koktailiin vielä yhden uuden lisää. Mut mul perjantaina varaa vasta lunastaa se apteekista.

Tuossa kun käytin likkaa kuvis kerhossa kävin diakonin juttusilla. Hän jotain pystyi auttamaan mutta eu kasseja heillä ei ole eikä ole tietoakaan koska tulloo. Nyt sitten odottelenkin koska mies soittaa et saan hakia töistä. Viimeistään kahdeksalta kuitenkin et saan neidin nukkumaan. Huomenna olenkin sitten autoton taas. J

Jotenkin nyt kun asioita soitellu ja näin niin kauhean voimaton olo ja paha olla kun pojan tilanne on noin vaikea. Pelottaa ihan koko pojan tulevaisuus 8 vuotta ja poika on jo täysi-ikäinen. 

Mitään en oo kotihommia saanu aikaan tai joo kyllä sain pyykkikoneen päälle vielä kun saisin ne kuivaan. No josko samalla kun käy iltapeitteleen tytön. Astiakoneen sain eilen mutta kassaa oli niin paljon että helposti saisi uudenkin tänään vielä laittaa.