Huhhuheijaa vaan.. Hengissä on viikon viimeisestä palaveeristäkin selvitty. Kaikki ei olllut paikalla mutta saatiin hommaa eteneen pienemmälläkin ryhmällä. Nyt sitten minä en jatka työkuntoutuspaikassa se ei palvele kuntoutumista. Eli yksi stressi mulla nyt vähemmän. Ei tartte miettiä mihin väliin saa sopii ja riittääks bensa yms. jne... Vihdoin myös isäntäkin pääsee loppuvuodesta juttelemaan ilman et mä oon paikalla tai mä oon huoltenjätesäkkinä. Sitä tietty arveluttaa mutta onneksi rohkeasti lupautui kokeilemaan. Ilmeisesti myös likan syyslomaviikko olisi likalle tukiviikko ja sosialityöntekijä kysy lupaa soittaa likan koululle ja tiettty annoin luvan koska mulla pelko et käy samalla tavalla kuin pojankin kanssa ja kuulemma hänellä sama ja nyt koitetaan ennalta ehkäistä hakemalla meille vanhemmille tukitoimia myös. Tietysti moni asia on kaupungissa jotka auttaisi ja ihan kivojakin juttuja olisi mutta ongelma on matka. Ja koska kuitenkin hän ja muut työryhmässä onneksi näkee et muuttaminen ei ole tässä kohtaa ratkaisu. Muistutti meitä myös että jos tulee isompia kuluja niinku talvivaatteet tai urheiluvälineet että voi kysyä. Toistaiseksi kun ollaan saatu kierrätettynä sekä kirpparilta edullisesti niin ei oo tullut mieleenkään kysyä. Myös kerroin että tehdään paljon itse ja ollaan seurakunnalta haettu ruoka-apua tosin sieltä nyt ei eu avustusta oo saatavilla eikä tienneet koska. Mutta ollaan näillä pärjäilty.

Kerroin myös että oon tosi kiitollinen tästä yhteistyöstä ja siitä kuinka tuntuu hyvältä et meitä ymmärretään vihdoin alun ongelmien jälkeen. Ja et kaverit on aika paljon ihmeissään ja varottelemassa. Mutta kun miettii pojankin tilannetta. Jos perhekotikin on nyt vaikeuksissa niin miten me oltas voitu pojan vaikeuksien ja koulunkäynnin suhteen pärjätä. Tietysti toivotaan et perhekotiin saataisiin se yksityöntekijä pojalle järjestettyä ja se auttaisi ja ei tarvitsi perhekodin suhteen vaihtoa johonkin pienempään yksikköön. Sillä sitten voi mennä likankin tukihommat uusiksi ja se missä uusi yksikkö sijaitsee onkin arvoitus ja voi olla nykyistä kauempanakin.

Nyt sitten hyviä asioita. Painon suhteen vihdoin 4kk jälkeen alaspäin menty ja nyt sitten päätinkin että kun 30kg menee rikki saan ottaa uuden tatskan. Oon käynny katselee kuvia mutta ei oo sillai napannu ja se paikkahan on haasteellinen mun näppyongelman takia. Ystävä kyllä sanoi joka tämänkin soveltanut sanoi että katsotaan sovelletaan sitten. Mutta siihen aikaa niin hitaasti menee että menee varmaan ensvuoden syksyyn reippaasti mutta pääasia on ettei tuu lisää. Jumikoon vaikka mut ei ylöspäin vaan alaspäin se on nyt tavoitteeni.

Just kun kirjoittanut painonpudotuksesta niin seuraavaks tässä likka tuli just  kotia tekee läksyjä tuossa hienosti ja menemme tekeen pienen pullataikinan. Noh lähinnä pakkaseen vierasvaraks ja näin paitsi meillä pitäs olla siellä lukot yhden isomman pojan takii..