Olen tässä viimeaikoina kovin miettinyt miten voisin olla parempi ihmisenä, äitinä, vaimona ja ystävänä. Ja kaikenlisäksi pitäisi olla ulkokuorikin täydellinen. Minähän en siis ole ulkoisesti lähellekään täydellistä.

Ylipainoinen, arpia monenlaisia, finnejä, löysää nahkaa, läskiä,roikkkuvat arpiset rinnat, ei tarpeeksi isot, peffa taas liian iso, lihaksia ei missään, jatkuvaa karvankasvua naamaa myöden..

Niin ja kaiken tämän ulkopuolisen kropan  saisi tietysti ruokavaliolla, treenaamalla, kirurgin veitsellä yms. Ja mää oon vain laiska joka ei vaan jaksa...Yritän parhaani mutta tuntuu ettei se vain millään riitä. Oon syönyt itseni tähän kuntoon. Karvat kasvaa väärään paikkaan. Niitä saa olla jatkuvasti ajamassa pois mutta jos haluaisi kokoajan olla niin saisin tehdä sitä aamua iltaa. En mää jaksa. Yritän tehdä sitä tarpeen vaatiessa ja kerran viikossa talvisin vähintään ja kesäisin kolme  neljä kertaa viikossa. Näppylöitä on. Mulla paha tapa ressin tullen alkaa vielä napsii joka vain pahentaa niitä. Selkä on täynnä niitä ollut aina. En oo ikinä tainnut eroon päästäkään. Maha, rinnat, reidet ja joka paikka on seepran raidoilla ja kauheilla urilla. Ja päälle nyt sapen poistosta neljä arpea ja nää viimeiset ns.turhatkin arvet. Löysää nahkaa on kun en jaksa jumppaa tarpeeksi ja paino jojoilee. Allit roikkuu ja jne. Kun pitäisi jaksaa salille ja kaikkea. Miksi mä en vaan jaksa. Aina menee se hetki sit se lopahtaa aina muka johonkinn "tekosyyhyn" tms. Joskus tuntuu et reikäkin on aivan liian iso ja löysä. Olisivat laittaneet sinne triplamäärän edes tikkejä. Jumpata oon koittanut tuntuu ettei sekään oo tarpeeksi täydellinen. Kynsiä yritän lakata kauniisti mutta lakka menee pilalle jo vuorokaudessa. Jalanpohjat on arpiset ja kovat. Jalkahoitajalla käynnin jälkeen koitan parhaani hoitaa menee nekin kamalaksi silti.

Mitäs sitten olla hyvä äiti? Oikeudenmukanen molemmille. Tää tilanne on vielä erikoinen kun toinen ei asu edes kokoaikaa kotona. Pitäisi jaksaa pitää aina tiukka rytmi mutta ku ei aina jaksa. Tehdä hyvin monipuolista ruokaa. Mitä jos ei oo aina rahaa kuin siihen mitä sattuu olemaan tai  mitä on satuttu saamaan. Pitäisi jaksaa pelata ja leikkiä. Mun leikkiminen on vaan niin väkinäistä. Pelaaminen on voimia vievää. Pitäisi pystyä antaa elämyksiä viedä reissuihin puistoihin elokuviin. Mä oon liian itsekäs ne paikat ahdistaa minua. Eli taas oon huono äiti. En pysty lapsillenikaan antaa kaikkea mitä ne tarvitsee.

Miten olla hyvä ystävä? Mulla on koskaan ollut oikein ystäviä. Nyt minulla on erittäin rakas ystävä. Mutta aina minusta tuntuu etten osaa olla hänelle tarpeeksi hyvä. Yritän kuunnella mutta ikinä en osaa auttaa. Toisinaan tuntuu ettei hän uskalla edes avautua minulle kun pelkää minua ja reaktiota. Onko tämäkin sairauteni syytä vai onko se asia joka on minussa ollut jo syntyessäni. Hän tuo lahjoja meille ja lapsille. Minä en pysty ostamaan mitään ei ole rahaa tai en vain keksi mitään joka kertoisi minulle kuinka tärkeä hän on minulle. 

Olen myös viimeaikoina tutustunut erääseen toiseenkin ihmiseen jolle olen valittanut aivan liikaa ja tuntuu etten ole hänelle ollut tarpeeksi tukena. Hänen kautta tänävuonna olen myös tutustunut  aivan todella ihanaan ihmiseen ja toivon että kemiat kohtaa ja tästä voisi tulla minun elämääni se mitä tarvitsen. Mutta osaanko olla myös samalla tavalla siihen suuntaan. Etten taas pilaa kaikkea. Kun tuntuu että aina pilaan kaiken juuri kun on hyvä olla. Pelkäänkö sitä että kun on hyvä olla että sitten maa lähtee alta. Koska niin käy kuitenkin aina minulle.

Mites olla hyvä Vaimo? Niin, mitä mies tarvitsee. No tietty huolenpitoa, rakkautta, hellyyttä monellakin eritavoin. Osaanko antaa kaikkea sopivan määrän sopivalla tavalla sopivaan aikaan. Etten anna liian vähän, liikaa tai aivan väärään aikaan. Etten ole liian omistushaluinen. En halua olla se nalkuttava akka. En halua olla sanomassa ettei saa mennä tulla ja tehdä. En halua olla sanomassa mitä pitää tehdä tai miten olla ja mennä. Teenkö tarpeeksi kotitöitä, enhän käske hänen tehdä liikaa niitä. Enhän pyydä tekee liikaa. Osaanko huolehtia kodista. Autanko häntä tarpeeksi hänen projekteissaan, unelmissaan. Enhän pakota puhumaan jos hän ei halua puhua. Olenko vaimo jolle voi puhua vaikeistakin asioista jos mieltä painaa. Voihan minulle puhua asiasta kuin asiasta ettei tartte alkaa salaileen. Voidaanko me parisuhteessa puhua varmasti kaikesta.

Sitten pitäisi olla myös hyvä kansalaisena. Mutta empäs ole.. Tuloni tulee kelalta, käytän yleistä terveyspuolta enemmän kuin laki sallii. Olen siis siinä paskin ihminen ikinä. Kertokaa minulle miten minun pitäisi olla kaikkea sitä mitä minulta ihmisenä vaaditaan. Olenko pilannut elämäni jo koska olen kuitenkin tämän ikäinen. Onko minulla enään mahdollisuuksia muuttua. Onko sairaus pilannut minut ja miksi  ihmeessä olen sairastunut. Sekin varmasti jo alkujaan minun syytäni. Olisinkin voinut tehdä tai ajatella jotain toisin etten olisin sairastunut. Haluaisin vain olla normaali. Hyvä, kaunis, jaksava,sellainen kuin ystävän, äidin, vaimon ja ihmisen kuuluukin olla.