Huhheijaa. Tässä oltu ja menty tukkaputkella ettei ole jaksanut/ehtinyt ollut minkäänlaista rauhallista mahdollisuutta kirjoittaa. Oikein nytkään, oli vain niin pakko päästä kirjoittamaan. Mieheltä tämä aika nyt on kuitenkin pois. Toki tässä yhdessä saatu ollakin kun hän ei ole töissä edes ja viimeviikolla oltiin vasta pienellä reissullakin.

Juu tässä ollut viimekirjoituksen jälkeen kaikenlaista. Aloitan kuitenkin viimeviikon torstaista. Siitä kun lähdimme sinne reissuun.Likka meni pidennetylle tukiviikonlopulle. Jota stressasin ihan koko viikon taas. Juu ei tietenkään stressaaminen ole hyvästä eikä millään muotoa järkevääkään. Ja oikeastaan eihän nois nyt mitään stressattavaakaan ole. Meinaisin minä viimetingassa jälleen jarrutkin lyödä tönkkiin. Mikä lie pakokauhu minut valtasi ja tietty kun toisaalta olisi siihen ollut rahaakaan mutta mentiinpä nyt kuitenkin ja nyt sitten syödään jouluna pelkkää riisipuuroo. No ei ihan kuitenkaan. Mut joulun jälkeen ei todellakaan ole hurraamista rahan suhteen.

Niin oltiin tosiaan jyväskylässä hotellissa ja yöelämässä ja sitten perjantaina shoppailtiin hieman. Sellaisissa aikuistenkin kaupassa hieman kaikenlaisia hepeneitä. Oli ilo huomata kuinka myös tälläiselle isolle (läskille) naisellekin oli jotain kaunista ja oikein seksikästäkin. Tai no siin paketin kuvas oli seksikäs mutta päällä ei sitten ihan niin hyvä. Mutta nyt sitten tämä kenties antaa taas pontta jatkaa laihduttamista joka viimeaikoina jäänyt. 

Ai miksikö laihdutus jäänyt. No eikai siihen oikeaa syytä ole koskaan. Ainahan ne kai tekosyitä tahtoo olla. Mut mä oon ollut totaalisen väsynyt. Juu ei liene kenellekään uutta. Välissä toki ollut parempiakin jaksoja mutta just nyt oon  totaalisen poikki. Sillä perjantaina aamulla ei saatu kovin kivaa puhelua sinne hotellille viimeviikolle.

Puhelu tuli perhekodista jossa poika on. Juu taas takapakki ja poika onkin taas osastolla. Nyt sitten eilen maanantaina mietittiin kuinka tän loppuvuoden kanssa. Lastenpsyk. menee jouluksi ja välipäiviksi sulkuun. Meneekö poika välillä perhekotiin vain nuorisopuolelle jossa hän ollut joskus viikonloppuisin kun lastenpsyk. ei ole viikonloppuisin auki. Sillä tässä nyt sitten myös pojalla edessä sijoituspaikan vaihto. Se missä kaukana tämä sijaitsee on vain suomen rajat rajana. Tämä ja paljon muitakin pitäisi saada selvitetyksi lyhyessä ajassa ilman hutilointeja.

Tulevana viikonloppuna poika on tulossa kotilomalle. Ja loppuviikosta selviää mikä on taho johon voimme turvautua mikäli tilanne menee vaikeaksi ja likankin kannalta liian pelottavaksi. Koska vaikka kuinka haluaisimme poikaa pitää kotona emme vain siihen kykene. Emme pysty antamaan sitä kaikkea mitä hän tarvitsee ja samaan aikaan suojelemaan likkaakin. Se on vaan hyväksyttävä. Se oli jo silloin kun poika sijoitukseen pyysimme. Aina välillä kuitenkin pääsee itku ja miettii toimiiko tässä oikein. Toimiiko viranomaispuoli oikein. Heidän kanssa sujuu kyllä yhteistyö hyvin mutta miettii näitä aikaajoin siltikin. Tosiaan torstain/perjantain aikana odotan yhtä puhelua jossa toivon tulevaan liittyen joitakin vastauksia. Nyt siis ei vain voi kuin yrittää olla jotenkin.

Eilen kyllä oli ihanaakin siivojaystäväni kävi. Harmi vain että eivät taida taas tulla. Tuskin kovin pian tätä väliaikaista apua tule meille. Nyt pitää siis koittaa pärjätä omilla voimillaan. Harmi vain et vaikka mieskin kaikkensa yrittää niin hänenkin jaksamisensa huipussaan ole monien kipujen takia ja tottakai häntäkin tämä tilanne huolestuttaa.

Eilen ostettiin likalle pinkki musiikkikuutio ja kun en oo jaksanu opetella musiikin lataamista niin onnekseni ystävä oli kotona ja kävästiin sitten siellä illalla. Siihen paljon aikaa jäänytkään iltatoimille ja unten maille vain. Mitä annettiin likan hetken aikaa popittaa kuutioonsa joka kieltämättä ihan söpö ja kivän näköinen.

Eipäs se tänäänkään sen helpommalla oo päästy. Nimittäin kaupungissa on jälleen mutka tehty. Tällä kertaa likan terapia ja oli siinä samalla mullakin. Onneksi pääsi vuodattamaan psygologille. Sovittiin seuraava aika tammikuun loppuun jossa lääkäri aika samalla. Muutoin olisi kiva ollut siihen kuun alkuunkin ottaa mutta jotenkin nyt tässä pojan asiassa tulee kuitenkin paljon palaveriä ja käyntiä siellä sun täällä niin tulis ihan liikaa kaikkea et menis viimeisetkin voimat.

Likalla on syyslukukausi on mennyt odotettua paremmin. Oppinut lukemaan ja uimamerkinkin sai. Kirjoittaminen on hieman hakusessa mutta alkaa niistä selkoa helposti saamaan mitä yrittää kirjoittaa. Toki se levottomuus ja sen sellainen on näkyvissä mutta siksi onkin pienluokassa ja saa siihen erityista apua samoin kuin sosiaaliseeen toimintaan jonka takia tämä terapiakin tässä hänellä on.

Tässä tänään on välissä pyykinpesua ja sitten likan viimeinen kuviskerho tälle vuodelle. Heillä siellä pikkujoulut. Se onko jatkoa keväällä ja kuinka niin on vielä auki ja haluaako likka ylipäänsä siellä jatkaa selvinnee varmaan tänään.

Ja mitä jouluun tulee on se meillä valmiina..Kortit annettu, viety, postitettu. Oikeastaan tässä leivoskellaan kerran kaks viel pipareita ja sitten lähempänä mennään ostaa muut jouluruaka aineet mitä tarvitsee ja mihin on varaa. Kovasti salaa toivon mielessäni että tulisi joku hyvämielenlahjakortti tai seurakunta muistaisi tms. Mutta toisaalta en toivo liikaa koska tuskimpa niin hyvää tuuria tässä kävisi joten parempi laskea vaan sen varaan mihin itsellä on varaa.

Eipä tähän nyt tälle erää enempiä. Minä menen katseleen hetkeksi kahvikupposen kanssa netin ihmeellistä mailmaa ja sitten jatkan pyykkiurakkaa ennen kuin likkaa viemään kuviskerhoon. Eipä siinä illalle paljon muuta tänään sitten ehdikään touhua.