Näin se vaan meni marraskuu ja ollaan jo joulukuussa. Pian on vuosikin ohi. Kaikilla kauhea jouluhössötys. No joo teen minäkin kortteja ja lisää valoja entisten kaveriksi laitettiin jotka ovat muutoinkin läpivuoden ja pipparei lasten kans tehty ja joulutorttuja joista mies niin kovin tykkää. Kortit on viel kesken lähinnä kuorten kirjoitus näiden kohdalla jotka menee postiin. Lahjoja ei juuri edes hankita kun niihin ei sillai viisiin ole edes varaakaan.

Tässä ollut sellaista menoa ja tohinaa ettei oo saanu hetken rauhaa. Oli tuossa toissaviikonloppu pojan kotiloma joka meni niin överiksi kuin vain voi mennä. Näin heti jo silloin perjantaina että nyt ei tuu hyvä. Koitettiin kaikkemme mutta ei. Sunnuntaina oli pakko luovuttaa päivällä noin neljää tuntia aiemmin kuin olisivat hakeneet pojan. Karkas mehtään ja alkoi väittää asioita jotka ei pitänyt edes paikkansa ja teki kaikesta hankalaa ja kiinni pitämistä muutenkii kokoviikonloppu aikalailla. Yritettiin sitten perhekodissa puhua mutta poika ei halunnu yhteistyötä oli niin meille vihoissaan. Onneksi keskiviikkona sitten jo alkoi puheyhteys luistaa hieman paremmin mutta ihan kaikki ei oo millänsäkään kunnossa. Ainostaan nyt ilonaihe on että koulu sujuu suhkot hyvin ja matikankokeestakin oli saanu ysipuolen. :)

Likankin koulu ilmeisemmin hyvin sujuu kun ei oo paljon negatiivista palautetta tullut. Olen kyllä ihmetellyt kun kotiin tullessa sanoo aina tehneensä läksyt taksissa. No mutta ei oo tullu viestiä että olisi jääny tehtävät useasti tekemättäkään. Ja lukutaito sen kun paranee entisestään ja kirjoituskin alkaa hahmottua tosi hyvin. Ja innoissaan niitä taitoja harjoitteleekin. 

Miehellä on sen suolistonsa kanssa vaikiaa ja magneetti kuva ja siitä lääkäriaika odottaakin vielä tässä kuukauden alkupuolella. Pelottaa jos siellä jotain tosi vakavaakin. Myös olkapää vaivaa edelleen ja siihen piikkiä saanut mut ei vaan tunnu oikein auttavan. Hiemankaan raskasta työtä tekee niin on useamman päivän kovat kivut. No näistä johtuen hänen nukkuminen huolettaa. Niin kun itsekin tiedän mitä on tuo nukkumisen puute on ja mitä se ihmiseen tekee. 

Mitä nukkumiseen tulee omalta osaltani niin aika heikkoa sekin. Sellaista ees taas menoa. Eli mieliala on just samanlainen. Alavireinen kylläkin. Jotenkin oman ajan puute vaivaa. Nyt kun mies kotona niin en saa sellaista yksinoloa kuin yleensä. Nyt oon sit yksin. Mies meni labraan ja sen jälkeen ystävää kuskaamaan kaupunkiin joten saan tässä rauhassa tätäkin kirjoitella. Muutenkin selvitellä ajatuksia tässä.

Ollaan me saatu täällä aikaiseksikin. Sain vihdoin takkahuoneen vaatesotkun järjestykseen ja saatiin lauantaina miehen kans inspis laittaa olohuoneen järjestys uusiksi ja sehän meni sitten täysin vallan uusiksi. Olikin sitten isompi homma kun ensin meinattiin. Tosin tietty nyt sitten muihin huoneisiin kerääntynyt tuota tavaraa aika kivastikin. Et hommaa piisaisi niissä. Kun saa vain aikaiseksi niin päivässähän sen saisi kun vain aloittamisen saisi aikaiseksi.

Oon myös parista ystävästäni huolissani. Heillä kans yhtä jos toista menossa. Toinen asuu kaukana en pääse tueksi ja avuksi. Toinen asuu lähempänä mutta en tiedä miten voisin auttaa häntä. Olen niin huono auttaa muita. Mutta yritän kuunnella ja olla ystävä. Jospa edes se helpottaisi. 

Eräs meidän reissuista peruuntui mutta toinen on tulossa tilalle. Sitä odottaen ja tämä olkoon samalla pikkujoulumme koska meillä ei ole paljon muuten pikkujoulua muutoin. Tämä reissu oiskin perjantaina. Päiväreissuhan oli kyseessä. =)

Näillä mennään. Mukavaa joulunodotus aikaa kaikille!