Aika pian kun eilen olin lopettanut kirjoittelun sain kuin sainkin puhelun jota olen odottanut. Asia pojan kohdalla alkaa selviämään pikkuhiljaa. Nyt sitten vain on oikeastaan odottamista. Ensikuun yhdeksäs päivä menemme tutustumaan tähän uuteen paikkaan jonne poika siirtyy. Nettisivujen ja kuullun perusteella se on hieno ja hyvä paikka ja kenties tähän saumaan oikea ratkaisu. Tosin silloinhan mä saan listaani enempi vastauksia joka ollaan miehen kans kalenterini taakse kirjoitettu sitä mukaan kuin tulee mieleen. Koska siellä ei kuitenkaan millään muista kaikkea mitä on aiemmin aikonut. Itse siirto on sitten helmikuun alussa koska silloin siellä olisi paikka vapautumassa. Ja siihen asti poika on osastolla. Viikonloput sitten mietitään kuinka järjestetään. 

Likallakin oli terapia tänään ja onkin nyt kotona eikä mennyt lainkaan kouluun. Ei puolentoistatunnin takia viitsinyt viedä. Ensivuodellekin tuli heti kuun alkuun kaksi uuttakin aikaa. Eli hienosto täyttyy kalenteri. Ja siihen sitten oma aikani sekä miehen lääkäri aika ja vielä tähän missä poika on nyt on tammikuun aikana tulossa palaveri aikaa. Kenties koulussakin pitäisi pitää likan asioissa yks palaveri.

Joten ihan hyvä ratkaisu mun jaksamisen ja kaiken kannalta etten ole kuntoustöissä. En mää jaksaisi niit viel tuonne väliin sumplia ja kun ne bensatkin menis ihan omasta eestä niin menisi periaattees tappiolle rahallisestikin ne päivät. Näin kyllä tänään ohi mennen sairaalalla valmentajaani ja vaihdettiin kuulumisia. Mutta nyt kyl pitää varmaan odottaa syksyyn asti uskoisin ennen kuin oon kunnossa ja nää lasten asiat on kunnos et ois mahdollisuuksia mun edes jaksaa. Sit vois sen ompelupuolen sijasta käydä siel mediapajalla kokeilemassa mikäli siellä paikka ois.. Mut nää on jo niin kaukaisia asioita että turhaa mietin.

Tässä nyt pyykinpesurumba jatkuu ja sen sellaista hommaa.