Mikä mua vaivaa, mistä tää tuli, kestänytkin jo kauan ja vain pahenee ja syvenee. Välillä muka ei mitään ja sit taas kuin jostain joku ampuis minuun myrkkynuolen. Kaipaan muka sitä tätä ja tota, sit kuitenkin miks mun pitäs kaivata. Haluais pois täältä mutta sitten ei kuitenkaan. Kaipaan mennä kaipaan seuraa mut sitten kuitenkin se ahdistaa. Kämppä on sekaisin, kun yritän nousta jotain tekemään saan hetken tehtyä ja sitten alkaa muka heikottaa ja vapiseen ja täriseen. En saa mitään aikaan. Tuntuu etten jaksa tätä suhdettakaan en jaksa ketään enkä kukaan mutta silti kaipaan. Hitto. Ois niin hemmetin kiva jos ois kävelymatkan päässä kahvila no ei mul sinnekään rahaa ois. Ois vaan kiva istuu jossain ja katsella lasin takaa ihmisiä tai terassilta.

Luen/kuulen muiden kuulumisia tuntuu et niil on oikea elämä. Ahdistaa tää senttien laskeskelu. Ahdistaa kun minnekään pääse. Tottakai silloin haluaa sitten kaikkea mahdollista. Odotan joskos saatas jostain rahaa sen verran että jos vaikka pääsiäisen tienoon ennen kevättöitä pääsis Forssaan. Siellä olisi eräs joka voisi tehdä mulle tatuoinnin (mikäli kohtaa näiden näppyjen ja arpien seasta löytyy.) Olisi ihana saada uus tukkakin ja ois ihana saada sitä ja tätä. 

samaan aikaan mäksätän painosta ja silti en tee sille mitään vaan päinvastoin. Kaikki on ristiriidassa keskenään. Kauhea sota mun päässä. Kukaan ei oo voitolla. Varmaan kaikki häviää loppuviimein. Laitoin pyykkikoneen aamulla päälle juu ja sitten kun olin laittamassa kuivuun niin tottakai kori kaatui paskaselle lattialle. No samaa kone sitten vain uudelleen. Siis niinku mikään ei nyt tunnu onnistuvan.

Likalla oli tänään pitkä päivä koulussa. Tuli juuri hetki sitten. Mieskin onneksi oli jokusen tunnin veljeään auttamassa ja nyt sille sit kaveri soitti ja se läks kaupunkiin kun sil jotain auto-ongelmii. Laitto saunaan valkian. Mun pitäs jaksaa lähtee jäätyyn tuonne välille ja katsoon syttyks se ja laittaa lisää puitakin.

Tuleva viikonloppukin taas muka pelottaa. Siis poika tulee kotilomalle joka on hieno asia. Mutta kun se vaatii taas niin paljon ekstraa. Olen hieman lupaillut jos jää yhtään et käytäs ainakii uimassa. Jos sunnuntaina samalla kun viedään poikaa kaupunkiin niin ei kahdesti tartte käydä. En oo koskaan täällä käynyt uimassa. Sekin ahdistaa iha hitosti. Myös tässä pitäisi nyt tuosta kohta entisestä paikkaa mennä huone tyhjentää. En tiedä käydäänkö nyt lauantaina sitten sielläkin.

Mut nyt on pakko mennä katsoon sinne saunalle tilannetta ja sitten kai miettiä sitä ruokaakin...