Nyt on taas huolia vähän vähemmän. Tai siis tuntuu taas pojan asioiden kohdalla valoa tunnelissa. Uusi paikka vaikuttaa kivalta ja ihanalta. Olisin melkein itsekin voinut sinne jäädä. On hieman rauhallisempi varmaan kuin tämä entinen. Tuntuu että siellä on myös vielä enemmän henkilökuntaa ja näin ollen enemmän pääsee pyöräilee, kalastaan, uimaan, latukin ihan lähellä. Saa viedä omat työkalunsa on paikka missä tehdä. Ihanan oloinen keittiö. Parasta on et siellä lääkäri saatavilla kokoajan puhelimen päässä ja usein käy ja on siellä eikä vaan käy. Odotan innolla kuinka asiat siellä alkaa sujumaan. Oli oikein antoista keskustelu. Listan kysymykset sain mentyä läpi. Sosialityöntekijä vaihtuu nyt eriksi pojan kohdalla ja likalla on tämä toinen sitten. Helmikuun alusta olisi sitten siirtyminen. Tässä sitä ennen sitten olisi tavaroiden haku, palaveri ja läksiäiset vanhassa paikassa.

Juu ja sitten siihen mun jäkä mäkä tekstiin liittyen.... 

siksi mä sanoinkin et ne on vaan tekosyitä. Kyl mä tiedän. Oon laihduttanu elämäni aikana varmaan sata kiloa mutta saanut ne takaisin. Tämä meidän elämäntilanne yhdistettynä siihen että taistelen jo pelkästään itseni kanssa.Lasten asiat yms. Palaveria siellä täällä tuolla. Ollaan aikalailla noiden ruoka-apukassien kanssa. Mulla ei vaan kertakaikkiaan oo voimia siihen. Tarttisin ne kunnolliset yöunetkin säännöllisesti. Nytkin pitää laskia et mitä apteekista on tuotava...jaa-a kauppaan piissaa taas rahhaa juu no sitä samaa kaurapuuroo itsetehtyy leipää apukassien makaronia ja perunoita. Ja näistä kaikki paitsi puuro saa kroppani tukkoon. Mä en vaan jaksa enään kun pakollisen pakolliset on tehty alkaa kahvakuulailee yhtää mitään. En mä vaan jaksa aamuisin täällä tekee yhtään mitään kun muut nukkuu. ja likalla soi 6,30 arkisin kello ja alkaa aamurumba jo siinä. Tänäänkin aamulla kun likka oli saatu kouluun oltiin takaisin kotona yhden jälkeen kun likka oli jo vieläpä ennen meitä ehtinyt. Viikonloppuisin ruan suhteen on parempi rytmi muutoin ei. Mä en tiedä tajuaako kukaan sitä että mä en vaan kertakaikkiaan jaksa yksin. Mies ei auta yhtään. Tänään käytiin siis 80km päässä hakemas kirpparipöytä tyhjäksi sitten menin miehen avuksi terapiaan jos se saisin itsensä kuntoon kun minä en vaan kertakaikkiaan jaksa sitä vetää. Huomenna on likan terapiaa kaupungissa jonka jälkeen iltapäivästä jo sen kuviskerhoa. Keskiviikko menee tästä kaikesta palautumiseen ja siihen et koitan vihdoin saada pestyä pyykkiä. Torstaina sama. Perjantaina haetaankin poika osastolta viikonlopuksi ja sen jälkeen olen jo ihan puhki mutta ensiviikolla on sitten miehen lääkärireissua ja taas likan terapiaa minun lääkäriä ja oikeasti hyvä kun jaksan kotihommat tehdä niin ettei roski haisi tiskit homehdu ja elukat kärsi ja vaatteet lopu kesken. Tälle kuulle on tuloss pari palaveri aikaa vielä kun vain tietäisi päivän ja kellon ajan. Myös tummun luo pitää mennä kun sillä käsileikkaus ja siellä pitää olla yks yö katsomassa ettei ala tekee heti liikaa ja muutenkin kun vain päiväkirurgisella tehdään. Kyllä mä kausikasviksia pyrin käyttämään minkä ehdin. Mut mä en vain oikeasti jaksa sinne kauppaan mennä ja aina ei sinne oo rahaakaan kun pitää pitää huoli et on siihen pakollisiin kulkemisiin bensaa edes..
Toivon siis ennen kuin ketään tulee enempää antaa näitä hyviä vinkkejä tutustuisi tilanteeni tarkemmin. Miettisi oikeasti nuo kaikki omalle kohdalleen. Olen 10 vuotta diagnosoidun masennuksen kanssa jo taistellut. Vaihtelevasti ja on helppo tulla noi vinkit sanomaan mutta mä voin sanoa et mä tiedän kyllä. Mutta mä tarviin joskus vaan saada purnata uloskin näitä asioita. Oon viimeksi laihduttanut noin nelisen vuotta sitten 40kg ja nyt oon viimevuonna tiputtanut 25kg koska ne edelliset tuli takaisin kun vaivuin takaisin vaikean masennuksen tilaan keskivaikeasta. Minulla siis on krooninen masennus ja olen syönyt lääkkeitä syön edelleenkin. Kaikenlaista on kokeiltu ja varmaan vieläkään ei oo tämä tässä. Sama uni ja nukahtamislääkkeissä. Olen siis mt-polin asiakas ja käyn säännöllisesti kaupungissa psygoligilla. Olin työkuntoutuksessakin reilun vuoden mutta se kuluttikin minut loppuun kuitenkin lähinnä jälleen se meni taloudellisesti tappion puolelle pitkän välimatkan vuoksi.