Tuossa viikonloppuna oltiin ekstemporee reissussa ihan kaksisteen. Mahtava viikonloppu muutoin. Ainoa vain et yhden pommin sain kuulla jonka johdosta olen ollut nyt tosi sekaisin. Tosin siitä en nyt voi kuitenkaan tässä sen enempää puhua. Voin vain sanoa että on antanut asia paljon ajattelemisen aihetta ja olen kenties jollakin tasolla tajunnut asioita toisella tavalla. Se kuinka sairasmieleni pystyy sen toteuttaa onkin aivan eri asia. Mutta se siitä ja nyt muihin asioihin. Pääsen asiaa onneksi torstaina purkaa psygologille. Sain ajan aikaisemmaksi kuin olimme ensin suunnitelleet. Mies soitti polille eilen ja jätti soittipyyntöä ja psygologi soittikin tänään.

 Siellä reissun päällä kuten aina oli hyvin tiukka ja kiireinen aikataulu ja siltikään ei ehtinyt millään tapaamaan kaikkia joita olisi halunnut sillä aikataulu oli supertiukka ja nukkuakin olisi pitänyt ehtiä. No ehdittiin sen verran kyllä että eilen kun saatiin likka kouluun niin alettiin uudelleen unille ja nukuttiin siihen asti kun likka palasi kotiin. Olen nähnyt tosi sekavia kuvia. Siis todella sekavia. En oikein edes muista ja niissä ei oo mitään järkeä ollut edes.

Reissussa sain uuden tatuoinninkin joka on siis toinen tatuointini. Sekä ensimmäisen lävistykseni josta olen haaveillu yhtä kauan miltei kun tatuoinnistakin. Sain myös uudet hiukset ja blondi sai vaihtua violettiin. Insasta löytyy kuvia tosin ei lävärin kuvaa. Tulomatkalla kotiin pidettiin tauko ja nähtiin ystäpariskuntakin samalla jota emme olekaan aikoihin nähneet. Niin odotan et ehtisi paljon paremmalla ajalla tapaamaan.

Pojalla on uudessa sijoituspaikassa nyt tosi vaikeaa. Siis supervaikeaa. On saatu soitella toisin ja puolin ja ajatukset on siitäkin sekaisin. Luotan kyllä paikkaan ja hoitajiin ja hoitoon. Mutta pojan tulevaisuus huolettaa minua siltikin sillä onhan hän kesällä jo 11.v ja murrosikäkin alkaa painaa päälle. Ensiviikolla onkin hiihtoloma nyt pitkästä aikaa molemmilla samaan aikaan ja poika tulee kotilomallekin. :)

Olen nyt ollut levoton, en pysty keskittymään kauaa oikein mihinkään. Tää ei oo normaalia. Kokoajan pitäisi tehdä jotain mutta mikään ei kuitenkaan nappaa. Oon kuitenkin saanut tämän levottomuuden hyödynnettyä jotenkin ja pessyt ja viikkaillut pyykkiä kokkaillu yms. Eilen tehtiin likan kans laskiaispulliakin (instas kuvaa). 

Sukkiakin olen saanut hyvin neulottua enää parit jäljellä niin on kaikki hoidettu ja näin ollen velkani on maksettu. Josta olen todella kiitollinen että näin ihania ihmisiä on olemassa ja jaksavat vielä odottaakin. Eli kaikille tiedoksi. Sukat on tulossa pian en ole suinkaan unohtanut.

Mies lähti likkaa viemään kuviskerhoon ja näin ollen mulla on nyt aikaa keskittyä niin no keskittyä ja keskittyä mutta sen mitä pystyn niin tähän kirjoitteluun. Ei vain oikein nyt muista mistä piti kirjoitella. Niin paljon olisi asiaa mut nyt kuitenkin lyö aikalailla tyhjää joten parempi lopettaa ja toivotella Hyvää laskiaistiistaita kaikille!