Niin pitää vaan sanoa, jotta huh, viimeksi jo narisin ja nurisin eikä se kauheasti vieläkään sen kummemmaksi ole mennyt. Tai no on ehkä hiukan mutta on tää veto aika pois. Onneksi edes on säät suosinu ja kesä käväissyt. Ja on mulla nyt hetki tässä omaa aikaa kirjoitella kun mies lähti likan kans jonnekin jotain konetta ruuvailee. Sitä en kyl tiedä kauanko ovat. Toivottavasti nyt ainakin sen aikaa et saan ajatukseni rauhassa tänne kasaan joten edes niin et jokukaan tästä saisi selkoa. Itse kun olen näitä juttuja taaksepäin lueskellu niin tuntuu etten oikein itsekään ymmärrä mitä olen yrittänyt kertoa.

Viimeviikolla luulin että saamme likan kahdeksi yöksi tukiperheeseen. No isäntä ei ollut osannu kai kysyä oikein tai jotain kun hänet laitoin asiaa kysyyn ja kyse olikin vain yhdestä yöstä joten näin ollen tuli sitten vain pikainen reissu mökki laittaa talviteloille koska seuraavat kun sinne seuraavaksi menee on varmaan vasta syysloma ja silloin kaikki menee jos siellä jäähän yms.

Se vajaa vuorokausi joka ehdittiin mökillä oleen oli ihan kivaa ja käytiin me oulussakin ja otin käytiin ihan torillakin. Nautein kauniissa ilmassa kesädrinkin.

Oli hyvää eikä yhtään liian makeaa. Myöskin kun sieltä pääsimme pyörimästä kävästiin Utajärven paikallisessa jossa minä sain myös drinkin ja kukaan ei varmaan ikinä arvaa mikä drinkki on kyseessä.

No siittä siis matkasimme mökille saunan lämmitykseen ja mies puuhaili hetken jotain pientä ja vietimme ihanaa iltaa/yötä. Oli kyl jo melkein aamu kun taisimme alkaa nukkumaan. Kun piti lähteä voinen sanoa että hieman väsytti. Toimme ylimääräiset tavarat kotiin ja haimme likan ja sitten kun oli niin ihana keli päätimme mennä vielä ohtakariin vaunulle yöksi. Siellä kun ei olekaan ehditty eikä oikein viitsitty ollakaan tänä kesänä kun ei oo kelit oikein olleet kohdillaan ja meil siel se lämmitys reistailee/on rikki/ tai jotain.

Nyt on vasta tiistai mutta aikamoista tämä alkuviikkokin on ollut ja loppuviikkokin tulee olemaan ja kovasti nää jutut vaan tuntuu kalenteriin lisääntyvän että taas sellaista menoa et jokainen uusi palaveri poikii jo taas yhde tai kaks uuutta. Kohta saakin ostaa ensvuoden kalenterin tällä menoa.

Eilen kävi likan sosiaalityöntekijä joka on sijainen kun edellinen jäi äitiyslomalle ja juttua piisas ja luojan kiitos ihana ihminen. Sitä näissä aina hieman karvat pystyssä kun ei tiedä minkälaista odottaa ja kohtaako ihmiskemiat ja katsomus asioista. Hänen kanssaan palaveriä on tukiperheasioista ensiviikolla ja siellä hevostoiminnassakin pitäisi palaveerata jatkosta. Listani sain käytyä läpi ja osaan jään odottamaan vielä vastauksia jotka hänen on selvitettävä.

Tänään sitten puolestaan kävi sellaisesta kotipalvelutoiminnasta väkeä mutta se  onko meille oikea vai ei, ei ole tietoa. Ihania ihmisiä kyllä sielläkin josta kävivät. Mutta onko he se oikea vai olisiko se jokutoinen muoto ja saadaanko tuota jotenkin sitten järjestettyä. Jokatapauksessa tämänpäiväisten ihmisten käynti piristi ja eilenkin oli tosi hyvä keskustelu.

Huomenna pitääkin lähteä kaupunkiin. Olisi vuorossa psygologikäynti jossa jälleen valitan huonoa nukkumista. Siitä jos tuossa soiteltiin ja lääkärikin soitteli mutta eipä niistä oikein apua ole. Pannukahvia tai kaksi niin pysyn jossain kuosissa. Mutta kyllä mulla silmät alkaa jo iltapäivästä lupsaa. Siis nukkuisin kun ei saa nukkua ja kun pitäisi nukkua ei vaan uni tuli tai on jollakin tapaa hyvin katkonaista. Asiat pyörii päässä. Niin nää lasten asiat, raha ja vielä enemmän tietysti isäni.

Isä kun on oikeastaan siinä kunnossa et tuskin hänkään enään olostaan nauttii. Tää on vaan kaikille sellaista odotusta. Ja minä sitten vielä mietin et miten saan kaikki kasaan että pystyn/jaksan oleen äitipuoleni apuna asioissa ja miten saan hommat täällä siihen mallille et täällä mies pärjää ilman minua ja onko just silloin pahin ruuhka peruna ja viljahommissa kun ne hommat tulee nyt päällekkäin ja myöhästyykin kaikenlisäksi ja pakasta vastaan sitten joutuvat pitkää päivää urakoimaan.

Myös siskoni poikäystävän synttärit olisi ja tietty pelkään et joudun ne jättämään väliin. Minullehan aina käy niin että juuri hyvät ja iloiset juhlat tahtoo jäädä välistä. Mutta turha mun on surkutella tässä pahemmin asiat ovat isälläni ja hänen vaimollaan. Myös muutama ystäväni huolestuttaa minua. Kumpaakaan en oikein tiedä miten auttaa. Oon siinä huono. Olen kuin miehet, muutama juoma niin sitten osaan sanoa jotain mutta en muutoin osaa heille juuri heille läheisilleni sitä sanoa. Onneksi on eräät ystävät kun ovat iloisesti kihlautuneet ja olen superonnellinen siitä. He tietävät kyllä ketä tarkoitan. Tiedän kyllä että te joskus ehtiessänne täällä blogissani käväisette. Mietin vain mitä kivaa heille keksisi. Kun rahaa ei paljon ole. On mul ajatuksia mutta tiedä sitten miten mieheni siihen meinaa tai ystävät.

Torstaina onkin vuorossa tsekkaus et on loppuviikon varustus autonkyydillä sillä kun likka pääsee koulusta hänellä on musiikkiterapia ja tämän jälkeen lähdemme forssaa kohden. Siinä välillä on tapaaminen ja tauko samalla ja sitten perjantaina onkin pojan luona käynti ja samalla sosiaalityöntekijän ja kenties lääkärinkin tapaaminen. Poika sai luvan lähteä lenkkariostoksille kanssamme ja siinä sopivasti aikaa kuluukin kun sitten menemme takaisin forssaan mutta välissä on taas kahvilassa eräs tapaaminen. Olemme forssassa kai sunnuntaihin asti ja se mitä ja missä olemme yötä ja mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään onkin arvoitus. 

Tälläinen viikko ja ensiviikollekin on ohjelmaa mutta nyt ei jaksa enää näpytellä.A