Heinäkuu meni ja elokuukin jo hyvässä vauhdissa. Heinäkuu oli meidän perheelle aika kovin kiiruinen ja olin sitten kovin väsynyt aina kun olisi ollut aikaa kirjoitella joten aina sitten se jäi ja jäi. Mutta nyt hieman availen uudelleen tätä maailmaani ja blogiani että  mitäs meille kuuluukaan.

Aloitetaan pojastamme joka tosiaan pääsi/joutui evaan tampereen nokialle pitkäänniemeen. Ensin luulimme kaikki oikeastaan sairaalaa, sijoituspaikkaa, sosiaalityöntekijöitä myöden että menee loppuvuoteen ainakin. Kuinka ollakaan niin ei käynyt ja saimme vajaa viikkoa ennen tästä tietää. Joten siis poika sinne heinäkuun alussa vietiin. Se oli oma episodinsa mutta onneksi poika oli kotona jopa kahden viikon lomalla sitä ennen ja ehdimme tehdä kaikkea kivaa kuten käydä asuntovaunulla yötä ja utajärvellä, onkimassa yms. Ehti myös mummuilla ja papoilla forssassakin poiketa kun olimme siellä yötä niin ei täältä kaukaa tarvinnut ajeleen lähtiä niin kovin aikaisin.

Siinä välissä ennen sitä pojan vientiä meidän piti hakia tummu ja R pois mökiltä kun miehen veli perheineen oli menossa ja sieltä ei töiltään sitten kukaan ehtinyt. Ja tosiaan poika kun oltiin saatu turvallisesti evaan niin tulimme kotia ja seuraavana päivänä heti oli likan ratsastus joka on ihan normisti pyörinyt kerta viikkoon koko kesän. Silloin myös likan kummitäti perheensä kanssa tuli pariksi yöksi ja ihanat kaksi päivää olikin. Siinä ei paljon ehditty kun he lähtivät aloin pakkaamaan kun piti jo mennä Vuokattiin.

Samana päivänä kun he lähtivät lähdimme mekin. Minun äidin ja poppoon luokse lomaileen ja olimme pari yötä siellä. Likka jäikin sitten  5päiväksi sinne ilman meitä lomaileen hieman lisää. Mukavat ja menokkaat kaksi päivää oli ja univelkaakin tuli kun tunnit meinasi loppua niin mistäs muualta kuin yöstä piti sitten ottaa.

Sitten kun lähdettiin sieltä piti tulla kotiin viettää parisuhde aikaa no kuinkas ollakaan Tummu soittaa et heidät pitäisi viedä takaisin utajärvelle kun toiset olivat tulleet takaisin joten me sitten lähdimme sinne ja olimme sitten yhden yön taas siellä ja sitten tulimme takaisin. Oli niin surkiaa keliä ettei vaunulle menostakaan voinut unelmoida joten olimme sitten ihan vain kotona. Hommia koitettiin tehdä mutta aika lailla nukkumiseen ja muuhun laiskotteluun taisi loppupeleissä mennä. Yritin siinä pyykkiä pestä sillä tiesin ettei sitä pian ehdi ja kassaa oli kertynyt reissaamisenkin takia.

Siinä sitten tuli porukka ja toi likan mukanaan. Olivat kolmeyötä meillä ja silloinkin meinasi rytmi hieman keikahtaa. Hauskaa oli ja pitkästä aikaa pelattiin oikein pullonpyöritystä. Siinä tulikin äidistäkin uusiapuolia esiin. Isomman pikkusiskon poikaystäväkin oli mukana ja aliastakin pelattiin. Minä olin siskoni kanssa pari. Mies oli siskoni poikaystävän ja äiti ja isäpuoli yhdessä. Arvottiin kun yritimme hieman sekoittaa pakkaa. Alkuun tuntui ettei homma luista ollenkaan mutta lopuksi tuli aika helppoja sanoja onneksi. Hieman oli säännöissä hakemista kun meinasi aina välillä hieman muuttua.

Porukoiden lähdettyä oli kaksyötä ja sitten taas lähdettiin. Mentiin pojan luokse evaan moikkaa poikaa ja pyörähdettiin samalla sitten yks yö forssassa. Harmittaa kun ei voida olla siellä enempää niin pojan luona kuin forssassa kun isäni on todella huonossa kunnossa ja pelkään kokoajan että tulee se viimeinen puhelu hänen vaimoltaan joka kyllä on ihan väistämätöntä koska syöpää ei saatu pysäytettyä.

Kun tulimme kotiin alkoikin pakkailu ja miettiminen likan leirille jukujukuleirille. Kolmeyötä teltassa. Kokoajan etenkin iltaisin olin varma että kohta pitää mennä hakeen. Etenkin viimeisenä iltana kun kokopäivä oli satanut. Mutta sitkeästi oli siellä. Ja kun mentiin hakemaan niin märkänä oli aikallailla kamat mutta tytön mieli iloinen ja aikoi kuulemma ensivuonna uudelleen. 

Nyt sitten tuossa mulla psygologi käynti kun likka oli leirillä niin sanoinkin että jotenkin se suunnitelma joka oli kun oli lääkärissä käynnin aikaan et hakisin syksystä kenties uudelleen työkuntoukseen niin en jaksa nyt todellakaan. En tahdo jaksaa kotonakaan tehdä mitään kun väsyttää ja oon ihan puhki. En oo jaksanu tänä kesänä pyöräilläkään. Voisin sanoa että kelien syy mutta en voi se olisi vain pelkkää tekosyytä. Ruokailu ja ihan kaikki on menny ihan persiilleen suoraan sanottuna. En oo yhtään jaksana paneutua ja kuinka ollakaan se joka niin joskus mulle lupas ja vanno auttavansa niin jaksaa vieläkin vähemmän. Silläkin kaikki prokkikset kusee aikataulusta. Eli taitaa aikalailla olla voimat sielläkin vähissä kaiken tän sähellyksen keskellä. No tulian sitä 6tuhatta kilsaa auton mittariin heinäkuun aikana ja ihan vain pakollisia ajoja.  

Enkä usko et seuraavienkaan kuukausien helposti jälkeen jää kun alkaa likan musiikkiterapiakin pyöriä (40km suunta) ja tosiaan se ratsastus mitä ilmeisimmin jatkuu ja sinnekin  n.32km suunta.  Forssassa tulee käytyä siin samalla kun pojan luona 1-2 kertaa kuussa yritämme käydä. Hän siellä sen kolmekuukautta  nyt kai on sitten. Sinne on tässä kuussa jo yks palaveri sovittu. 1-3 kertaa päivässä haluaa et soitellaan.

Siinäkin on vain pieniä sumplimis ongelmia sitten kun pitäisi toivoa et taksille käy ja kouluun käy ja vielä tukiperheeseen käy et sieltä menis kouluun ja koulusta menis sinne. Ettei heti alussa likan tarttis olla koulusta pois ja muutenkin ois helpompi palaveeraa kun ei tarttis miettiä miten sen likan kans tekisi. Tosin täytyy  nyt myöntää et en muista minäpäivänä koulu oikein alkoi ja en tiedä onko sama taksi kuin ekalla luokalla. Kun ei oo wilmaan tullu vielä yhtää mitään tietoa.

Raha-asiat on niin nollassa kuin olla ja voi. Kokoajan saa kituuttaa. Vaikka sosiaalista saadaan bensaan avustusta kun käydään pojan luona niin kyllä silti auto paljon muutakin syö. Mut kun ei täällä ilman autoa pärjää eikä tästä paikasta halua lähteäkään mihinkään. Sukkia ois tuolla korillinen tehtynä mutta kun en tiedä missä ihmeessä saisin ne kaupaksi. Tuntuu et se ja sama missä niitä myy niin ei kukaan halua nykyään tavallisia villasukkia vaan kaikenlaisia hienoja pitäs olla joihin en todellakaan jaksa nyt perehtyä alkuunkaan.

Että näillä eväin jatketaan!