10 vuotta sitten oli yksi elämäni kamalimmista päivistä.  Jonka jälkeen olenkin saanut enempi ja vähempi mielenterveyteni kanssa taistella eikä vaan millään saa paikalleen. Olihan se masennus siellä jo aiemminkin laukaisi vain kaikki tapahtumat sitten kunnolla ja kertaheitolla sain vaikean masennuksen diagnoosin. Paljon on niistä ajoista tultu ja paljon sahattu edes takaisin.

Eikä tänäkään syksynä minua helpolla päästetä yksi vaikeimmista syksyistä jälleen. Ihan kuin syksyt muutenkaan olisi minulle helppoja.. Pitäisi hieman jaksaa siivota tulee pojan kotikäynti evasta klo 13 maissa. Mies käväsee kotona kesken työpäivän sen aikaa. huomista varten pakata ja miehel ei oo ees pukuakaan vielä. Likankin musta hame hukassa joutuu pian senkin hankkii. Onneksi edes omat vaatteet on jotenkin tiedossa.

Likka lähti juuri kouluun. Mies jaksoi ennen töihin menoa laittaa astiakoneen ja minullakin eka satsi pyykkiä koneessa. Teen vain oikeasti pikapikasiivouksen. Kait ne ymmärtää et ei paljo ole ehditty ja jaksettu. 

En saanut viimeyönä unta. Heräilin jatkuvasti ihme ääniin joita en sitten enään kuullutkaan. Oli jotain ihmisen ääniä yms. Liekkö stressi nyt vain tekkee tepposia tms.