Hyvästi isä. Suru on suuri, ikävä aivan mahdoton. Ihan liian vähän aikaan sain sinuun tutustua. Ehdit onneksi näkemään lapsenlapsesi ja vävysi jota en jätä. Hänkin lupasi pitää minusta huolen sinun arkun juurellasi. Te olittekin sellainen työpari että täydensitte toisianne. Juttua luisti kun molemmilla riitti jos jonkinlaista kerrottavaa joka kiinnosti poikaakin. Sain aina niin erityisvaikean lapsenkin niin helpoksi lapseksi kun keksit aina niin kaikkea kivaa tekemistä. Likkakin tykkäsi touhuta tallilla mukana ja oppia autoista prinsessahameineen uutta. Ja monta prinsessahametta tulikin työhameiksi.

Alla kuvassa isäni arkussa kukkasten peitossa. Pidimme niin siunaus kuin muistotilaisuudenkin kotona koska hän halusi polttohautauksen eli uurnan lasku olisi vielä edessäpäin.

Tässä on mieheni ja minun tekemä uurna.

Tässä kuva kun arkku oli lähtenyt viimeiselle matkalleen.

Nyt pitää vain jollakin tavalla jaksaa työstää asiaa. On paljon tehtävää. On oma arkikin ja omat ongelmat myös äitipuoleni auttaminen ja kaikki perunkirjoitukset sekä tavaroiden läpikäyminen ja sitähän sitten piisaakin.